Kerronpa teille opettavaisen tarinan miten voi käydä kun ei usko.

Tiesin kyllä, että olen allerginen männylle -  nii-in kaikki ihmiset sanovat, että eihän männylle voi olla allerginen, mutta miepä olenki...ei sitä ole testattu muuten kuin mitä itte elävässä elämässä.

No kurkottelin seepramännystä käpyjä itselleni koristeeksi ja toivossa, että jos niistä vaikka siemeniä saisin kun näytti niitä käpyjä äidin pihamännyssä olevan niin maan mahottomasti ja siinä nurmikonleikkauksen tuoksinassa niitä kokoilin maasta ja puusta.

Seuraavana yönä alkoi sitten turpoaminen ja sitä seuraavana yönä oli toinen puoli kasvoista paisunut ja silmä muurautunut umpeen...siitä sitten varovasti soittelin terveyskeskukseen, että pitäiskö tulla näyttämään naamavärkkiäni kun niskakin oli jo niin turvonnut, ettei pää meinannut enää kääntyä. Sairaanhoitaja luurin toisessa päässä ilmoitti, että nooo voithan sie tulla sitä näythää.  Menin polille ja kun lääkäri naamavärkkini näki niin sehän ilmoitti heti että kortisonia suoneen välittömästi ja lisää myöhemmin jos tarvii ja vielä kotievääksikin kortisonitapletteja ja allergialääkkeet lisäksi...

Nyt turvotus on jo hyvin laskenut mutta näppyä on vielä runsaasti kädessä ja kutina mitä melkonen...toivetta on kuitenkin että tästä taidettiin selvitä lähes säikähykselä tällä kertaa...ja tarinan opetus: Pysy kaukana havupuista kun olet niille allerginen, seuraavalla kerrala voi turvota kurkku!

Kaunis lupiinipelto äitini pihapiiristä ja oikealla näkyy nyt minulta "rauhoitettu" seepramänty

...ja kaunis piooni, jossa oli varmaan 40 kukkaa ja hirveästi nuppuja (ja kärpäsiä)